"Hän oli niin hengellisesti herkkä ja teki niin puhtaan ja perinpohjaisen synnintunnustuksen, että vaikka monia vuosia oli kulunut, hän muisti ja tunnusti synnintunnustuksella, että kun hän oli ollut puutarhurina Stavronikitan luostarissa, hän oli kerännyt kesäkurpitsat silloin kun ne olivat vielä pieniä, eikä antanut niiden kasvaa. Hän piti tätä epäoikeudenmukaisena ja syvässä katumuksessaan hän itki lohduttamattomasti."
Teksti: Athonite Fathers of the 20th Century, Vol. 1.
Vanhus Filaretoksen kuva: Agioreitikes Mnimes
"Mitä tulee kuoleman välttämisen mahdottomuuteen, minä kerron teille erään hyödyllisen kertomuksen:
Oli mies, joka eräänä yönä näki unta, että Kuolema oli tullut, ja kun Kuolema näki miehen nukkumassa sängyssään, se sanoi yllättyneenä: "Mitä! Oletko sinä täällä?" ja sitten se katosi.
Mies heräsi valtavan järkyttyneenä unen vuoksi. Illalla hän sanoi itselleen: "Minä menen lankoni luokse naapurikylään, jotta pääsen irti tuosta hirveästä unesta!" Niin hän sitten hyppäsi hevosensa selkään ja meni menojaan. Kun hän hoputti hevosta laukkaamaan lujempaa, eläin kompuroi ja putosi ojaan, ja miehen kallo halkesi ja hän kuoli.
Kun hänen sielunsa oli jättämässä ruumista, Kuolema tuli paikalle ja sanoi: "No niin, täällähän minut pitikin sinut kohdata!"
Katsokaa, kuinka kuolema tulee eri tavoilla eri ihmisille. Kuinka monet ihmiset kuolevatkaan nukkuessaan - valmistautumatta mitenkään? Meidän aikoinamme monet kuolevat syöpään, sydäntauteihin, joutuvat auto-onnettomuuteen tai junan alle... Ja niin paholainen aina saa meidät siirtämään eteenpäin katumustamme kunnes kuolemme valmistautumattomina, ilman tekoja joita tarvitaan iankaikkisuuteen. Kuka voi taata meidän pelastuksemme ja vapautuksemme? Kukaan ei voi taata sitä ellei ihminen suojaa sieluaan ja valmistaudu ajoissa. Älkää leikkikö Uskolla, koska se ei ole mikään vitsi. Älkää uskoko, että synnit voidaan maksaa rahalla: ne voidaan maksaa ainoastaan aidolla katumuksella. Nyt on aika herätä, sillä Kuolema etsii meitä kaikkia. Se liikkuu koko ihmiskunnan päällä, ja meidän lähtömme voi tulla milloin vain.
Eteenpäin, rakkaat kristityt veljeni! Edetkäämme Jumalan luo kaikkien tämän maailman huolien läpi. Katsokaamme Herraamme ja kävelkäämme Hänen jalanjäljissään kuten tekivät ensimmäiset kristityt ja pyhät isämme.
- Munkkidiakoni Visarion (Iugulescu), katkelma Opetuspuheesta laupiaasta samarialaisesta
teksti: The Orthodox Word, No. 261
kuva: Athos-säätiö
”Kun Kain tappoi Aabelin, Jumala lähetti ylienkeli Mikaelin Aadamin luo kertomaan hänelle, mitä tehdä pojalleen Aabelille: Hautaamaan hänet. On Jumalan ilmoitus, että ihmisen täytyy palata maahan, kun hän kuolee. Se johtuu siitä, että luodessaan meidät Jumala otti maasta tomua ja tuohon kohtaan maata tuli kuoppa, tyhjiö. Tämä maahan tullut tyhjiö pitää täytää ja se tehdään meidän hautauksessamme. ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman,” sanoo Jumala. Kaikki toiset tavat – esimerkiksi vainajien polttaminen – ovat syntiä, eikä Jumala tahdo sitä. Kun meidät haudataan, me tottelemme Herran tahtoa ja saamme Armon, mikä on viimeinen tässä elämässä.”
+ Arkkimandriitta Efraim,
Pyhien apostoli Andreaan ja Antonios Suuren skiitta,
Athosvuori.
Kuva: Pellanews / Public domain
"Koko maailma, koko
maailmankaikkeus ei ole
kuolemattoman sielumme
arvoinen. Autuas on hän,
joka elää hengellisesti."
+ Arkkimandriitta Efraim
Athoslaisen Pyhien apostoli Andreaan
ja Antonios Suuren skiitan julkaisu:
Itsetuntemuksen nuolia